Uusi arki Afrikassa

Jo kolme viikkoa Afrikassa eletty. Harjoittelu on sujunut sairaalassa hyvin. Olin koko viikon päivystysosastolla ja pidin siitä paljon. Potilaspaikkoja on viisi ja potilaat vaihtuvat päivittäin. Tekemistä on enemmän ja olenkin päässyt esimerkiksi kanyloimaan ja ottamaan sydänfilmejä. Olen päässyt myös kahdesti paikallisen ambulanssin kyytiin, kun potilaita on siirretty suurempiin sairaaloihin. Auton takaosassa ei ollut turvavöitä, joten kovassa vauhdissa kyyti ei tuntunut kovin turvalliselta. Yhdellä kerralla auto piti työntää käyntiin, kun olimme lähdössä takaisin siirrettyämme potilaan. Onneksi paikalliset ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan! Sain tällä viikolla myös yllättäen uuden kämppiksen Suomesta. On ollut mukavaa näyttää paikkoja ja kävimme esimerkiksi ostamassa koruja läheisiltä markkinoilta. Viikonloppuna täällä Moshissa järjestettiin Kilimanjaro maratooni, jonka takia kaupunki oli vielä tavallista vilkkaampi. Ihmiset ympäri Tansaniaa kokoontuivat...

Kaksi viikkoa Tansaniassa takana. Olen sopeutunut erilaiseen arkeen hyvin ja alan hahmottamaan Moshin kaupunkia. Kanssani asuneet suomalaiset lähtivät viikko sitten ja ruotsalaiset muutama päivä sitten. Asun nyt siis noin viikon ajan yksin. Ainakaan vielä se ei ole haitannut, sillä vietän aikaa muiden kavereiden kanssa.  Tuktuk on täällä yleinen kulkuväline. Paikasta toiseen kulkeminen tapahtuu täällä usein tuktukilla tai moottoripyörällä. Hintojen tinkaamista jännitin aluksi, mutta nyt se sujuu jo melko luontevasti. Liikenne täällä - niin kuin kaikki muukin - on hyvin erilainen kuin Suomessa. Sääntöjä ei oikeastaan ole ja kaikki ajavat oman harkintansa mukaan. On tavallista, että yhdellä moottoripyörällä kulkee jopa neljä henkilöä, eikä kenelläkään ole kypärää. Liikennevalojen sijasta täällä on paljon hidasteita, jotka ovat niin korkeita, että tuktukit meinaavat jäädä niihin välillä jumiin. Materunin vesiputous Kävimme tekemässä päiväretken Materunin vesipu...

Ensimmäinen viikko Tansaniassa ohi. Harjoitteluni St. Josephin sairaalassa alkoi maanantaina. Päätin aloittaa sisätautiosastolla ja myöhemmin käydä myös ainakin akuutti- ja lastenosastolla. Lisäksi haluaisin päästä seuraamaan leikkausta. Sairaala on melko pieni, mutta sieltä löytyy välineet ja resurssit tavallisimpiin toimenpiteisiin. Tarvittaessa potilaat lähetetään suurempaan sairaalaan. Käytännöt sairaalassa ovat melko erilaisia kuin Suomessa. Potilaat esimerkiksi ostavat erikseen kaikki tarvikkeet, joita toimenpiteisiin tarvitaan (esim. kanyylit, lääkkeet). Potilailla ei ole osastolla omia huoneita, vaan miehille ja naisille on omat puolet, joissa on n. 10-20 sänkyä. Tarvittaessa yksityisyyttä voi saada siirrettävillä sermeillä. Osastolla on sairaanhoitajia, paljon paikallisia opiskelijoita ja kolme lääkäriä. Ensimmäisinä päivinä kaikki suhtautuivat minuun varauksella, mutta ajan kuluessa kaikki ovat uskaltautuneet juttelemaan kanssani. Ihmiset ovat mukavia ja kiinnostu...

Muutama päivä Tansaniassa takana. Lakosta huolimatta kaikki järjestyi hyvin ja lensinkin Afrikkaan jo päivää aiemmin kuin aluksi oli tarkoitus. Ensimmäinen lento oli noin neljä tuntia ja se menikin melko nopeasti. Vaihdoin lentokonetta Istanbulissa, josta jatkolento Kilimanjarolle kesti hieman yli seitsemän tuntia. Perille päästessä tuntuikin hyvältä päästä kävelemään.  Matkalla lentokentälle Eron Suomen ja Tansanian välillä huomasi heti koneesta pois astuessa. Ilma täällä on hyvin lämmin (n. 30°C) ja kostea. Se tuntuu hyvältä Suomen pakkasten jälkeen. Sain kyydin lentokentältä majoituspaikkaani ja pääsin heti nukkumaan, sillä olin perillä keskellä yötä. Ensimmäiset hetket Tansaniassa Ensimmäinen päivä tuntui melko rankalta, sillä olin nukkunut vain muutaman tunnin. Monet asiat ovat täällä erilaisia kuin Suomessa ja uudet asiat alkoivat uuvuttamaan. Onneksi joitakin rutiineja on ehtinyt jo muodostua, joten päivät tuntuvat koko ajan helpommilta. Muutaman päiv...