Siirry pääsisältöön

Viikko 1

Ensimmäinen viikko Tansaniassa ohi.

Harjoitteluni St. Josephin sairaalassa alkoi maanantaina. Päätin aloittaa sisätautiosastolla ja myöhemmin käydä myös ainakin akuutti- ja lastenosastolla. Lisäksi haluaisin päästä seuraamaan leikkausta. Sairaala on melko pieni, mutta sieltä löytyy välineet ja resurssit tavallisimpiin toimenpiteisiin. Tarvittaessa potilaat lähetetään suurempaan sairaalaan.


Käytännöt sairaalassa ovat melko erilaisia kuin Suomessa. Potilaat esimerkiksi ostavat erikseen kaikki tarvikkeet, joita toimenpiteisiin tarvitaan (esim. kanyylit, lääkkeet). Potilailla ei ole osastolla omia huoneita, vaan miehille ja naisille on omat puolet, joissa on n. 10-20 sänkyä. Tarvittaessa yksityisyyttä voi saada siirrettävillä sermeillä.

Osastolla on sairaanhoitajia, paljon paikallisia opiskelijoita ja kolme lääkäriä. Ensimmäisinä päivinä kaikki suhtautuivat minuun varauksella, mutta ajan kuluessa kaikki ovat uskaltautuneet juttelemaan kanssani. Ihmiset ovat mukavia ja kiinnostuneita Suomesta ja Suomen terveydenhuollosta. Moshissa ei esimerkiksi ole vanhusten palvelutaloja, sillä kaikki hoitavat perheenjäseniään kotona. Potilaiden kanssa kommunikointi on haastavaa, sillä vain harva heistä puhuu englantia.

Pesin myös ensimmäisen kerran pyykkiä. Täällä pyykit pestään käsin ja kuivatetaan ulkona narulla, koska pyykkikoneet maksavat paljon ja vievät paljon sähköä. Vaikka pyykkikoneeseen olisi varaa, moni pesee vaatteet silti käsin tai vie pyykit pesulaan. Lähes jokapäiväiset sähkökatkot vaikeuttavat myös pyykkikoneiden käyttöä.
Pyykinpesupaikka takapihalla

Moshia ja Suomea ei voi verrata keskenään, sillä tämä on täysin oma maailmansa. Vaikka kaikki on todella erilaista, olen viihtynyt täällä hyvin ja nautin jokaisesta hetkestä. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takaisin Suomessa

Reilu kuukausi Suomessa takana. Vaikka arki Suomessa on vetänyt mukaansa, ajatukset palaavat silti päivittäin Tansaniaan. Kahden viimeisen viikon aikana ehti tapahtua vielä paljon. Pääsin näyttämään perheelleni paikkoja, joissa olin viettänyt aikaa ja kävimme esimerkiksi katulapsikeskuksessa ja paikallisilla markkinoilla. Kävimme myös tutustumassa kahvin viljelyyn ja valmistukseen. Pääsimme jopa itse valmistamaan kahvia.  Olimme neljä päivää Sansibarilla. Säät olivat suurimmaksi osaksi sateiset, mutta ilma oli silti lämmin. Osa teistä tulvi niin, että vettä oli polviin asti. Sansibar oli Moshiin verrattuna hyvin erilainen ja oli mielenkiintoista päästä näkemään uusia puolia Tansaniasta. Stonetown Sansibar on selkeästi enemmän suunnattu Turisteille ja kaupustelijoita riittää loputtomiin. Pidin erityisesti merenrannoista, koska Moshissa vesistöjä on melko vähän. Kävimme Sansibarilla Stonetownissa ja Pajessa. Myös ne olivat keskenään erilaiset ja Pa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Viikko 9 & 10

Harjoittelu sairaalalla on nyt ohi. Viimeiset viikot vietin dialyysiosastolla ja muutaman päivän myös ruumishuoneella. Dialyysiosasto oli mielenkiintoinen, koska en ole käynyt Suomessakaan seuraamassa niiden toimintaa. Viimeiset viikot olivat opettavaisia ja tuntuu oudolta, että 10 viikkoa meni näin nopeasti. Juhlimme hostellillamme synttäreitäni ja sain järjestöltä lahjaksi synttärikakun! Leivoimme myös paljon mokkapaloja, joten annoimme niitä paikallisille ystävillemme. Vaikka käytössämme ei ollut kunnollisia mittoja tai sähkövatkainta, mokkapalat onnistuivat hyvin ja kaikki pitivät niistä. Pääsin sairaalalla maistamaan muutamia paikallisia ruokia. Ruuissa oli lihaa joko ruokabanaanin tai ugalin kanssa. Hygienia hieman mietitytti, koska täällä syödään käsin, eikä sairaala ole erityisen puhdas ympäristö. Onneksi en kuitenkaan saanut ruokamyrkytystä tai muuta tautia. Hostellimme pihalla on pieni sauna, jota kävimme testaamassa. Löylyt olivat hyvät, k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Viikko 2

Kaksi viikkoa Tansaniassa takana. Olen sopeutunut erilaiseen arkeen hyvin ja alan hahmottamaan Moshin kaupunkia. Kanssani asuneet suomalaiset lähtivät viikko sitten ja ruotsalaiset muutama päivä sitten. Asun nyt siis noin viikon ajan yksin. Ainakaan vielä se ei ole haitannut, sillä vietän aikaa muiden kavereiden kanssa.  Tuktuk on täällä yleinen kulkuväline. Paikasta toiseen kulkeminen tapahtuu täällä usein tuktukilla tai moottoripyörällä. Hintojen tinkaamista jännitin aluksi, mutta nyt se sujuu jo melko luontevasti. Liikenne täällä - niin kuin kaikki muukin - on hyvin erilainen kuin Suomessa. Sääntöjä ei oikeastaan ole ja kaikki ajavat oman harkintansa mukaan. On tavallista, että yhdellä moottoripyörällä kulkee jopa neljä henkilöä, eikä kenelläkään ole kypärää. Liikennevalojen sijasta täällä on paljon hidasteita, jotka ovat niin korkeita, että tuktukit meinaavat jäädä niihin välillä jumiin. Materunin vesiputous Kävimme tekemässä päiväretken Materunin vesipu...
Lähetä kommentti
Lue lisää