Viikko 1

Ensimmäinen viikko Tansaniassa ohi.

Harjoitteluni St. Josephin sairaalassa alkoi maanantaina. Päätin aloittaa sisätautiosastolla ja myöhemmin käydä myös ainakin akuutti- ja lastenosastolla. Lisäksi haluaisin päästä seuraamaan leikkausta. Sairaala on melko pieni, mutta sieltä löytyy välineet ja resurssit tavallisimpiin toimenpiteisiin. Tarvittaessa potilaat lähetetään suurempaan sairaalaan.

Käytännöt sairaalassa ovat melko erilaisia kuin Suomessa. Potilaat esimerkiksi ostavat erikseen kaikki tarvikkeet, joita toimenpiteisiin tarvitaan (esim. kanyylit, lääkkeet). Potilailla ei ole osastolla omia huoneita, vaan miehille ja naisille on omat puolet, joissa on n. 10-20 sänkyä. Tarvittaessa yksityisyyttä voi saada siirrettävillä sermeillä.

Osastolla on sairaanhoitajia, paljon paikallisia opiskelijoita ja kolme lääkäriä. Ensimmäisinä päivinä kaikki suhtautuivat minuun varauksella, mutta ajan kuluessa kaikki ovat uskaltautuneet juttelemaan kanssani. Ihmiset ovat mukavia ja kiinnostuneita Suomesta ja Suomen terveydenhuollosta. Moshissa ei esimerkiksi ole vanhusten palvelutaloja, sillä kaikki hoitavat perheenjäseniään kotona. Potilaiden kanssa kommunikointi on haastavaa, sillä vain harva heistä puhuu englantia.

Pesin myös ensimmäisen kerran pyykkiä. Täällä pyykit pestään käsin ja kuivatetaan ulkona narulla, koska pyykkikoneet maksavat paljon ja vievät paljon sähköä. Vaikka pyykkikoneeseen olisi varaa, moni pesee vaatteet silti käsin tai vie pyykit pesulaan. Lähes jokapäiväiset sähkökatkot vaikeuttavat myös pyykkikoneiden käyttöä.

Pyykinpesupaikka takapihalla

Moshia ja Suomea ei voi verrata keskenään, sillä tämä on täysin oma maailmansa. Vaikka kaikki on todella erilaista, olen viihtynyt täällä hyvin ja nautin jokaisesta hetkestä.