Harjoittelu sairaalalla on nyt ohi.
Viimeiset viikot vietin dialyysiosastolla ja muutaman päivän myös ruumishuoneella. Dialyysiosasto oli mielenkiintoinen, koska en ole käynyt Suomessakaan seuraamassa niiden toimintaa. Viimeiset viikot olivat opettavaisia ja tuntuu oudolta, että 10 viikkoa meni näin nopeasti.
Juhlimme hostellillamme synttäreitäni ja sain järjestöltä lahjaksi synttärikakun! Leivoimme myös paljon mokkapaloja, joten annoimme niitä paikallisille ystävillemme. Vaikka käytössämme ei ollut kunnollisia mittoja tai sähkövatkainta, mokkapalat onnistuivat hyvin ja kaikki pitivät niistä.
Pääsin sairaalalla maistamaan muutamia paikallisia ruokia. Ruuissa oli lihaa joko ruokabanaanin tai ugalin kanssa. Hygienia hieman mietitytti, koska täällä syödään käsin, eikä sairaala ole erityisen puhdas ympäristö. Onneksi en kuitenkaan saanut ruokamyrkytystä tai muuta tautia.
Hostellimme pihalla on pieni sauna, jota kävimme testaamassa. Löylyt olivat hyvät, kunnes kiuas sammui. Puita lisättyämme kiuas alkoi savuttaa sisälle eikä saunassa pystynyt enää olemaan. Siitä huolimatta kokemus oli hyvä ja oli ihanaa käydä saunassa yli kahden kuukauden jälkeen!
Kävimme katsomassa paikallisia endurokisoja. Kilpailu järjestettiin peltoalueella, jonne oli tehty erilaisia esteratoja. Onneksi kaikilla kilpailijoilla oli kypärät, mutta siitä huolimatta ajaminen ei näyttänyt aina turvalliselta. Muita suojavarusteita suurimmalla osalla ei ollut. Oli kiva nähdä ja kokea taas Afrikan yhteisöllistä kulttuuria, kun kaikki kannustivat kilpailijoita hyvässä hengessä. Tuntemattomat ihmiset tulivat juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia.
Seuraavat kaksi viikkoa lomailen ja vietän aikaa perheeni kanssa. Käymme Sansibarilla ja esittelen heille Moshin kaupunkia. Seuraavan kerran kirjoitan, kun olen päässyt takaisin Suomeen. Luulen, että sekin tulee olemaan omanlainen kulttuurishokkinsa, kun nyt on tottunut Afrikkalaiseen kiireettömään pole-pole kulttuuriin.
Kommentit
Lähetä kommentti