Harjoittelu on jo puolivälissä.
Aika kuluu täällä nopeasti ja vauhti tuntuu kiihtyvän entisestään. Olen ollut tämän viikon äitiyspoliklinikalla ja olen päässyt tutustumaan minulle lähes tuntemattomaan terveydenhuollon osa-alueeseen. Sairaanhoitajaopiskelijana en ole perehtynyt erityisesti raskauteen tai vauvoihin, joten viikko on ollut mielenkiintoinen. Olen oppinut paljon uutta ja päässyt esimerkiksi kuuntelemaan sikiön sykettä kuuntelutorven avulla. Lisäksi olen ottanut HIV ja malaria pikatestejä ja seurannut lääkärinkiertoja.
Upea näkymä Kilimanjarolle kotiovelta
Kävimme pyöräretkellä kämppikseni kanssa. Tarkoituksena oli käydä läheisellä joella ihastelemassa maisemia, mutta reitti ei ollutkaan niin selkeä kuin kuvittelimme, emmekä lopulta löytäneet perille. Kesken pyöräilyn alkoi myös ukkoskuuro, mutta onneksi paikallinen mies kutsui meidät ystävällisesti sateensuojaan talonsa katokseen. Vaikka retki ei mennytkään suunnitelmien mukaan, meillä oli hauskaa ja saimme uusia kokemuksia.
Täällä lemmikit eivät ole tavallisia ja koirat ovat usein vain tuomassa turvaa öisin. Monilla on kuitenkin karjaeläimiä ja lehmä- tai vuohilaumat ovat yleinen näky keskustan ulkopuolella. Näimme vuohia myös pyöräretkellämme.
Olen käynyt muutamia kertoja paikallisessa katulapsikeskuksessa. Lapsia asuu keskuksella noin 70, joten aikaa ja läheisyyttä ei jokaiselle ole aina tarpeeksi. Usein lapset haluavatkin pitää kädestä ja olla lähellä.
Viikot kuluvat täällä nopeasti, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Uudet rutiinit ja arki ovat muodostuneet ja elämä täällä tuntuu kivalta ja vaivattomalta.
Kommentit
Lähetä kommentti