Siirry pääsisältöön

Viikko 7

Tällä viikolla kävin safarilla.

Safari kesti neljä päivää, jonka aikana kävimme Serengetin kansallispuistossa ja Ngorongoron suojelualueella. Lähdimme aamulla aikaisin ajamaan kohti Serengetiä. Ajomatka kesti lähes seitsemän tuntia, koska pysähdyimme monta kertaa vessa- ja ruokatauoille. Safariautossa oli onneksi hyvin tilaa ja ikkunapaikka jokaiselle, joten matka sujui mukavasti.

Pysähdyimme matkalla myös Ngorongoron suojelualueen reunalle, josta oli upea näkymä Ngorongoron kraatterin pohjalle. Jatkoimme matkaa kuitenkin Serengetiin, josta varsinainen safarimme alkoi.

Teltoissa nukkuminen loi hauskaa retkitunnelmaa, varsinkin kun toisena yönä alkoi ukkostamaan. Ngorongorossa yöpyessä puhvelit laidunsivat telttojen vieressä, ja niiden äänet pystyi kuulemaan yön aikana. Ne pysyivät rauhallisina ja olivat siirtyneet muualle aamuun mennessä. Ruuat meille valmisti kokki, joka matkasi kanssamme Moshista asti. 

Näimme safarin aikana monia eläimiä, kuten seeproja, kirahveja, elefantteja ja leijonia. Serengetissä eläimet tulivat välillä lähelle autoa, sillä ne ovat tottuneet safariautoihin. Tiet olivat välillä huonossa kunnossa, kun sateet pehmensivät maata, mutta emme onneksi jääneet kertaakaan jumiin.

Ngorongoron maisemat olivat upeat ja ympäristö vehreämpää Serengetiin verrattuna. Eläimet olivat suurimmaksi osaksi samoja, mutta uusina eläiminä nähtiin sarvikuono ja flamingoja. Tavoitteena safarilla on nähdä "the Big five", johon kuuluu leijona, leopardi, norsu, puhveli ja sarvikuono. Näimme näistä neljä, mutta leopardi jäi puuttumaan.

Safari oli upea kokemus, vaikka takaisin Moshiin tullessa olikin väsynyt olo. Tulimme takaisin vasta illalla ja varsinkin pimeällä liikenne menee välillä hurjaksi. Onneksi pääsimme perille kuitenkin ehjinä ja onnellisina.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikko 3

Jo kolme viikkoa Afrikassa eletty. Harjoittelu on sujunut sairaalassa hyvin. Olin koko viikon päivystysosastolla ja pidin siitä paljon. Potilaspaikkoja on viisi ja potilaat vaihtuvat päivittäin. Tekemistä on enemmän ja olenkin päässyt esimerkiksi kanyloimaan ja ottamaan sydänfilmejä. Olen päässyt myös kahdesti paikallisen ambulanssin kyytiin, kun potilaita on siirretty suurempiin sairaaloihin. Auton takaosassa ei ollut turvavöitä, joten kovassa vauhdissa kyyti ei tuntunut kovin turvalliselta. Yhdellä kerralla auto piti työntää käyntiin, kun olimme lähdössä takaisin siirrettyämme potilaan. Onneksi paikalliset ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan! Sain tällä viikolla myös yllättäen uuden kämppiksen Suomesta. On ollut mukavaa näyttää paikkoja ja kävimme esimerkiksi ostamassa koruja läheisiltä markkinoilta. Viikonloppuna täällä Moshissa järjestettiin Kilimanjaro maratooni, jonka takia kaupunki oli vielä tavallista vilkkaampi. Ihmiset ympäri Tansaniaa kokoontuivat

Matkavalmisteluja

 Viikon päästä olen Afrikassa. Tuntuu aika hurjalta ajatukselta. Olen siis kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija ja lähden Tansaniaan suorittamaan syventävää harjoittelua paikalliseen sairaalaan. Harjoittelujakso kestää 10 viikkoa, jonka jälkeen osa perheestäni tulee lomailemaan kanssani vielä noin kahdeksi viikoksi. Kolme kuukautta kestävä reissu siis edessä! Menen Moshin kaupunkiin, joka on Kilimanjaron juurella. Majoitun järjestön kautta hostellissa, jossa asuu myös muita opiskelijoita ja vapaaehtoisia. Olen tottunut asumaan yksin, joten monen tuntemattoman kanssa asuminen jännittää. Kerron majoituksesta tarkemmin vielä myöhemmin. Vaihtoon lähteminen on ollut mielessäni koko opintojen ajan, mutta syksyllä aloin selvittämään asiaa enemmän. Pian huomasinkin jo hakevani harjoittelupaikkaa Tansaniasta, vaikka ajattelin, etten saisikaan paikkaa niin lyhyellä varoitusajalla. Harjoittelupaikka kuitenkin järjestyi ja lokakuusta alkaen olen vähitellen järjestellyt matkaan liittyviä asioi

Viikko 2

Kaksi viikkoa Tansaniassa takana. Olen sopeutunut erilaiseen arkeen hyvin ja alan hahmottamaan Moshin kaupunkia. Kanssani asuneet suomalaiset lähtivät viikko sitten ja ruotsalaiset muutama päivä sitten. Asun nyt siis noin viikon ajan yksin. Ainakaan vielä se ei ole haitannut, sillä vietän aikaa muiden kavereiden kanssa.  Tuktuk on täällä yleinen kulkuväline. Paikasta toiseen kulkeminen tapahtuu täällä usein tuktukilla tai moottoripyörällä. Hintojen tinkaamista jännitin aluksi, mutta nyt se sujuu jo melko luontevasti. Liikenne täällä - niin kuin kaikki muukin - on hyvin erilainen kuin Suomessa. Sääntöjä ei oikeastaan ole ja kaikki ajavat oman harkintansa mukaan. On tavallista, että yhdellä moottoripyörällä kulkee jopa neljä henkilöä, eikä kenelläkään ole kypärää. Liikennevalojen sijasta täällä on paljon hidasteita, jotka ovat niin korkeita, että tuktukit meinaavat jäädä niihin välillä jumiin. Materunin vesiputous Kävimme tekemässä päiväretken Materunin vesiputouk